Ajatuksia raskaaksi tulemisesta

Haaveilemme omasta lapsesta. Mutta miten siihen päädyttiin? Se on ollut todella pitkän tien takana. Monet ystäväni saivat lapsia jo päälle 20-vuotiaana. Itse halusin tehdä asiat "oikeassa järjestyksessä" eli ensin opinnot, sitten työ ja sitten oma asunto. Ja tietenkin se mieskin pitää ensin löytää. Nykyisen puolisoni löysin vuonna 2009 ja vaikka ekat pari vuotta olivat hieman vaikeita, niin kivikkoisesta alusta ollaan selvitty ja tässä sitä edelleen ollaan yhdessä ja suunnitellaan tulevaisuutta :)

  Olen siis -83 vuonna syntynyt ja poikaystäni on minua 6 vuotta nuorempi. Hän aina sanoi minulle että haluaa perustaa jossain vaiheessa perheen, kun itse taas olin toista mieltä.
Ajattelin melkein 10 vuoden ajan  etten halua lapsia, kunnes täytin 30 vuotta. En tiedä rupesiko biologinen kello tikittämään vai olinko vasta silloin oikeasti valmis vanhemmuuteen, mutta näin kävi. Täytin siis 30 vuotta syyskuussa 2013 ja ensimmäisiä merkkejä alkavasta vauvakuumeesta koin saman vuoden marraskuussa serkkuni pojan ristiäisissä. Halusin jatkuvasti pitää vauvaa sylissäni, silittää sen poskia, juottaa maitoa pullosta jne. Äitini seurasi hetken touhujani ja sanoi: "En tiennyt että tykkäät noin kovaa vauvoista". Siihen hymähdin vain nopeasti: "En minäkään". Tuon tapahtuman jälkeen rupesin miettimään että haluanko sittenkin lapsia? Huomasin että melkein viikottain kirjoitin googleen "synnytyskertomus" tai "vauva blogi". Välillä salaa huomautin asiasta poikaystävälleni hieman vitsaillen "eikös meki voitais pian yrittää vauvaa". Vaikka yritin asiasta vitsailla..silti salaa toivoin että yrittäminen voisi pian alkaa. Poikaystäväni vastaukset oli yleensä tyyliä "ei vielä, haluan ensin valmistua koulusta" tai "pitää olla vakituinen työ ensin". Joka kerta nuo vastaukset kuultuani hieman masennuin, koska toivoin niin kovaa omaa lasta. Vuosi 2014 meni siis blogeja lueskellessa ja salaa vihjaillessa poikaystävälle vauvakuumeesta. Hän oli toki mielissään että vihdoinkin halusin lapsia, mutta hän halusi silti vielä odotella parempaa hetkeä. Loppuvuodesta 2014 huomasin että minipillerini aiheuttivat minulle joitain haittavaikutuksia ja mainitsinkin asiasta monesti poikaystävälleni. Hän ehdotti niiden lopettamista.

Tästä se kaikki alkoi

Tammikuun alussa 2015 jätin pillerit pois ja salaa toivoin että nythän me voitaisiin oikeasti yrittää vauvaa. Edelleen jaksoin vitsailla asiasta mutta tällä kertaa sainkin vastaukseksi "voishan sitä pian yrittää". En aluksi uskonut että hän olisi tosissaan, mutta niin se vaan oli. Hän olisi valmistumassa koulusta piakkoin ja mitään estettä ei enää ollut. Ensin ajattelimme että ei ihan heti, mutta vaikka huhti-toukokuussa voisimme aloittaa yrittämisen. Loppujen lopuksi yrittämistä aikaistettiin niin paljon että päätimme yrittää jo seuraavan ovulaation aikana.

Nyt on siis 5.päivä helmikuuta 2015 ja seuraava ovulaatio on toivon mukaan ensi viikonloppuna. Tilasin netistä 30kpl ovulaatiotikkua ja kaupasta hain ensihätään 7kpl pakkauksen. Ajattelin että eiköhän tällä määrällä saa selville koska ovulaationi on. Koska pillerit lopetin vasta 4 viikkoa sitten, ajattelin että ei varmasti ovulaatiokaan ole heti täsmällisesti menkkojen puolessa välissä.

Tällä hetkellä vauvakuume on todella suurta. Tuleva mahdollinen raskaus tuntuu "oikealta" vaikkakin kaukaiselta. En voi millään uskoa että mahdollisesti jo 2-3 viikon päästä voisin saada 2 viivaa raskaustikkuun. Se muuttaisi kaiken...tästä vuodesta tulisi aivan mahtava!
 Puhumme kotona joka ilta lapsista ja tulevaisuudesta. Toivomme että raskaus tärppäisi mahdollisimman nopeasti ja kaikki menisi hyvin. Onhan sellainen huhu liikenteessä että pillerien lopettamisen jälkeen raskaus saattaa tärpätä todella nopeasti.

Vauvapuheiden vuoksi moni muukin asia on laitettu harkintaan: mahdollisesti isompi asunto ja farmariauto. Etsiskelemme omakotitaloa hieman syrjäisemmältä seudulta. Mielellään sellainen paikka missä ei ole naapuritaloja ihan vieri vieressä. Myös koiriemme takia haluamme ison pihan, jotta heille voi tehdä oman aitauksen. Kaikki on nyt vaan enää kiinni siitä siunaantuuko meille lapsia vai ei. Ei voida tehdä nyt muuta kuin odottaa ovulaatiota ja toivoa että tärppää.