Merkkejä lähestyvästä synnytyksestä alkoi muutama päivä ennen synnytystä. Limatulppaa alkoi irrota joka päivä pikkasen ja tästä aattelinkin että jokohan kohta alkaa tapahtua. Ekan kerran limatulppaa irtosi tasan laskettuna päivänä eli 16.2 40+0. Olin tuohon päivään asti ollut sitä mieltä että tämäkin raskaus menee yliajalle ja käynnistykseen mutta kun sitä limatulppaa alkoi irrota, aloin miettimään että ehkäpä vauva syntyykin tällä kertaa ennen käynnistystä. Limatulppaa irtosi lisää myös 17.2 ja 19.2. Maha alkoi myös roikkumaan samoihin aikoihin limatulpan irtoamisen kanssa. Olotila oli myös tosi tukala ja koko ajan tuli sukkapuikkotuikkauksia kohdunsuulle.
 |
| viimeinen mahakuva,rv40+4 |
Keskiviikkona 20.2 vein esikoisen aamulla hoitoon ja sinä päivänä tuli paljon lunta eikä teitä oltu vielä aurattu. Kotimatkalla mua vastaan tuli auto joka ajoi lähestulkoon keskellä muutenkin kapeaa tietä ja jouduin sitten väistämään sitä ja päädyin autoni kanssa ojaan ja auto jäi lumipenkkaan kiinni kyljelleen. Siinä sit hetken aikaa ihmettelin että mitä just tapahtui ja onneks olin ollut vöissä joten maha tai mikään muukaan paikka ei osunut mihinkään. Tietysti olin jättänyt puhelimen kotiin kun aattelin kotoa lähtiessäni että vien vaan nopsaa esikoisen hoitoon ja tuun takas kotiin. Esikoisen hoitopaikka on ihan 5-7 minuutin päässä meidän kotoa joten ihan lähistöllä. Onneksi pääsin mahani kanssa ulos autosta ja lähdin sitten kävelemään kotia kohti. Siinä kohtaa mihin auto jäi, oli n. 2km vielä kotiin matkaa. Ei auttanut muu kuin tarpoa kotiin ja oli hieman raskasta kävellä 2km auraamattomalla tiellä ison mahan kanssa. Kun vihdoin pääsin kotiin, soitin samantien miehelle ja sanoin "nyt taidetaan tarvita hinausautoa". Mies luuli että heitin läppää viitaten isoon mahaani :D Mutta selitin sitten tarkemmin että auto on oikeasti ojassa eikä lähde sieltä pois ilman apuja. Mies sitten paniikissa kysyi "no ootko sä kunnossa?!" Olin ehkä hieman shokissa koko tilanteesta ja ressasin vaan autoa. Mies lähti sitten töistä kotiin ja ajoi kotimatkalla sen paikan ohi missä mun auto oli. Kun hän pääsi kotiin sisälle niin tuli mun luo huolestuneella ilmeellä ja kysyi "ooksä kunnossa?". Rupesin itkemään ihan hysteerisesti ja sanoin että oon kunnossa mutta säikähdin kovaa, koska vauvalle olis voinu käydä huonosti. Olin tuntenut vauvan liikkeitä sen ojahomman jälkeen joten oletin vauvan olevan kunnossa. Mies halusi silti että käydään jossain näytillä, koska oli hyvä varmistaa asia ja muutenkin olin jo yli lasketun ajan. Menimme synnärille ja mut pistettiin käyrälle tunniksi. Vauvan syke oli hyvä ja jopa hentoja supistuksia piirtyi näytölle. Lääkäri halusi vielä ultralla katsoa vauvan vointia. Kaikki näytti onneksi hyvälle. Lopuksi lääkäri teki vielä sisätutkimuksen. Olin tässä vaiheessa 2cm auki ja kohdunsuu oli lähes kadonnut. Lääkäri sanoi että tilanne näyttää tosi kypsälle ja hyvällä tuurilla tulen vielä samana päivänä uudestaan (synnyttämään). Naurahdin vaan ja sanoin että "tuskin :D". Lähdimme tämän jälkeen kotiin ja autokin saatiin ojasta pois.
Sisätutkimuksen jälkeen mun kohdunsuuta jomotteli aika rankasti ja jossain vaiheessa huomasin että mua alkoi supistella. Latasin puhelimeen supistuslaskurin ja niitä kirjailin sinne. Suppareita tuli 3-4 minuutin välein. Aluksi kesto oli n. 30-40 sekkaa, mutta myöhemmin ne kesti jo yli minuutin. Soitin äidilleni että nyt supistaa säännöllisesti että luultavasti tulee pian lähtö takas synnärille. Sovittiin että viedään esikoinen heille iltapalan jälkeen. Matka sairaalaan olikin tuskainen kun supistuksia tuli ja jokainen töyssy otti kipeetä. Soitimme synnärin kelloa n. klo 20 illalla ja meidät toivotettiin tervetulleiksi synnyttämään. Kätilö katsoi mua ja sanoi että taitaa olla jo synnytys hyvin käynnissä, kun mun ilmeet oli jo tosi tuskaisia. Hän kysyi että onko tämä vauva ensimmäinen vai monesko? Sanoin että toinen ja hän sitten päätti että mennään suoraan saliin. Sain sairaalamekon päälle ja kysyttiin toiveita kivunlievityksen suhteen. Halusin aloittaa lämpöisellä kylvyllä. Ennen kylpyä olin 3cm auki.
Kylvyssä olin n. tunnin ja aina supistuksen tullessa mies pisti hanasta kuumaa vettä tulemaan ja menin aina mahani/selkäni kanssa siihen veden alle. Kun kivut alkoi olemaan liian voimakkaita, päätin että nyt saa kylpeminen riittää. Kuuma vesi ei enää auttanut tarpeeksi. menimme takaisin synnytyssaliin ja soitimme kelloa. Kätilö tuli ja tarkasti taas tilanteen. Olin 4cm auki. Pyysin epiduraalia mutta anestesialääkäri oli puolen tunnin päässä. Kätilö laittoi mulle ensihätään kohdunkaulanpuudutteen. Se ei kuitenkaan auttanut. Onneksi tämän jälkeen sain epiduraalin (klo 22) ja 15 minsaa sen jälkeen en enää tuntenut kipua. Painetta vaan. Seuraavat 2 tuntia meni leppoisasti kun kipuja ei ollut. Joskus yöllä 12 jälkeen aloin taas tuntemaan supistuksia ja soitinkin taas kelloa että saisin uuden satsin puudutetta. Tässä vaiheessa olin auki 5-6cm. Kätilö lisäsi lisää puudutetta ja jälleen olin kivuton. Yöllä kahden aikaan alkoi jälleen tuntua kivut ja soitin kelloa. Kätilö tuli huoneeseen ja tarkasti kohdunsuun tilanteen. Se oli edelleen sen 6cm. Aloin olemaan turhautunut sillä epiduraalia olisi saanut enää yhden satsin lisää ja sen vaikutus kesti n. 2h. Olin varma etten kerkeä avautua 10cm:n sekä synnyttää 2 tunnin aikana. Ja muita kivunlievityksiä ei juurikaan ollut enää käytettävissä. Siinä sitten iski pieni paniikki päälle ja pyysin jos pääsisin sektioon. Kätilö haki lääkärin paikalle ja siinä pidettiin pieni juttelutuokio ja päädyimme siis sektioon. Minut lykittiin hieman ennen kolmea yöllä leikkaussaliin ja sielä sain spinaalin. Lopulta poikamme syntyi 03.19. Hänellä oli kaikki hyvin, mittoja oli 48cm ja 3535g. Tällä kertaa sain vauvan rinnalle jopa 5 minuutiksi ja se oli aivan ihanaa. Tämän jälkeen poika meni isän ja hoitajan kanssa ottamaan mittoja ja putsattavaksi. Heräämössä olin n. 2 tuntia ja sen jälkeen pääsin osastolle missä mies ja vauva mua jo odottelikin. Synnytyksestä jäi tosi hyvä fiilis, eniten olin tyytyväinen siihen että synnytys alkoi spontaanisti ja sain kokea luonnollisia supistuksia ilman lääkeboostausta. Vauva on aivan ihana ja terve :)
