Maanantaina 14.12 menin sairaalaan käynnistykseen viikoilla 42+1. Aluksi kokeiltiin ballonkia, ei onnistunut --> laitto sattui liikaa, vaikka sen ei pitäisi sattua. Seuraavaksi pääsin seurantahuoneeseen ja puol 10 aamulla sain ekan cytotec murun. Se aiheutti pienen pientä jomotusta, joka pikkusen voimistui iltapäivään mennessä. Olin käyrällä useaan otteeseen ja sinne piirtyi supistuksia, mutta olivat aika hentoja vielä. Illalla puoli 6 sain toisen murun cytotecia ja jomotukset olivat taas jonkin verran voimakkaampia. Illalla olin 1,5h lämpösessä kylvyssä ja kun sieltä tulin pois ja kävin vessassa, tuli paperiin hieman verta. Olin jo toiveikas että jospa tämä tästä lähtee pian käyntiin. Aloin kuitenkin olemaan tosi väsynyt ja supistuksiin ei tullut potkua, joten sain supistustenestolääkkeen, kipupiikin sekä unilääkkeen yötä vasten että sain levättyä. Hoitaja sanoi että jos synnytys on jo käynnissä niin ne lääkkeet ei tehoa. Ne kumminkin sitten tehos ja sain unta muutaman tunnin.
2.käynnistyspäivä Tiistai 15.12, rv42+2
Tiistai-aamuna heräsin 03.30 suht kipeisiin jomotuksiin enkä saanut enää unta. Lähdin sitten steppaamaan synnäriä edes takas ja tovin kuluttua pyysin hoitajalta kipulääkettä kun alkoi tuntumaan liikkeessäkin. Sain jonkun vahvan tabun, mutta ei auttanut yhtään. Kohdunsuuntilanne oli 2cm auki ja kanavaa sentti jäljellä tässä vaiheessa. Kätilö kertoi ettei eiliset cytotecit enää vaikuta, eli nämä supparit olivat ihan minun kropan omia ja sanoi että synnytys alkaa olemaan käynnissä. Joskus viiden maissa aamulla soitin miehelle että lähtee tulemaan sairalaan että nyt alkaa sattumaan ja pian siirrytään saliin että saa vahvempia kipulääkkeitä. Hän tulikin sit paikalle suht nopsaa. Hetken aikaa hengailtiin mun huoneessa missä vietin yöni ja sit yhtäkkiä lorahti lapsivettä sängylle klo 6.15. Kävelin vessaan ja sitä vaan valui lisää pitkin reisiä. Sen jälkeen siirryttiin saliin joskus puol 7 aikaan. Salissa alkoi olemaan jo kivut tosi kovia, mutta vielä piti odottaa että saisin epiduraalin. Menin kuumaan suihkuun ja aina supistuksen tullessa suihkutin kuumaa vettä alavatsalle ja selkään. Se vähän helpotti ja vei kivuilta pahimman huipun pois. Sit ku suihku ei enää tehonnu, menin takas pedille ja sanoin että voisko sitä epiduraalia jo saada ku kivut alkaa hipoon taivasta. Anestesilääkärillä oli joku juttu kesken ja meni kuulemma vielä puoli tuntia. Sain sit ens hätään pcb-puudutteen ja hetki sen laitoin jälkeen tulikin anestesialääkäri ja sain epiduraalin. Laitto ei tuntunut missään ja en olis todellakaan pärjännyt ilman epiduraalia. Päivä menikin sitten rattoisasti epin vaikutuksen alla. Sain syötyä ja levättyä ja naureskeltiin miehen kanssa kun käyrälle piirtyi rajuja supistuksia, mutta en tuntenut ollenkaan kipua. Epiduraalia lisättiin 12.15, 15.00 ja 17.34. Tuo puoli kuuden viimeinen satsi puudutetta oli jo niin lievä, ettei se enää tehonnut ja huusinkin kivusta synnytyksen viimeiset 1,5h. Hengitin ilokaasua ja huusin maskiin "supistaaa, miksei se puudute jo tehooo???" Tässä vaiheessa kätilöt tarkastivat kohdunsuun tilanteen ja olin auennut koko päivän aikana vasta 4,5-5cm:iin ja synnytys oli kestänyt jo monta tuntia. Tässä vaiheessa kaikki kivunlievitykset oli jo käytetty ja tilanne ei näyttänyt hyvälle, sillä vielä olisi puolet pitänyt aueta lisää. Myöskään vauva ei ollut vieläkään laskeutunut. Hieman ennen kuutta sanoin miehelle että haluan sektioon nyt heti, ja hän soitti kelloa, jotta kätilöt tulivat takaisin saliin. Hekin tulivat siihen päätökseen ettei synnytys etene ja soittivat leikkaussaliin. Sain kestokatetrin ja mut siirrettiin toiseen sänkyyn. Vähän ennen 7 illalla mua lähettiin vauhdilla lykkimään leikkaukseen. Sain spinaalin ja leikkaus alkoi. Poika syntyi 19.09 pistein 9/10/10. Mies sai vauvan ihokontaktiin ja mut vietiin heräämöön 3-4 tunniks. Loppu hyvin kaikki hyvin, vaikka sen lopun 1,5 h aikana luulin että kuolen niihin kipuihin ja mieskin oli ihan paniikissa kun ei voinut auttaa mitenkään. Nyt ei ainakaan vuoteen uutta raskautta sektion takia, mutta en kyllä ihan heti haluakkaan :D
